Pasi Pölönen
Filosofian maisteri (2018) Helsingin Yliopisto, pääaine: kognitiotiede, sivuaineet: psykologia (66 op), matematiikka (25 op).
International Trainer of NLP (2001)
Dynamis-koulun- ja metodin perustaja
Julkaisuja:
Pölönen P, Lappi O and Tervaniemi M (2019) Effect of Meditative Movement on Affect and Flow in Qigong Practitioners. Front. Psychol. 10:2375. doi: 10.3389/fpsyg.2019.02375 (linkki)
Cowley BU, Palomäki J, Tammi T, Frantsi R, Inkilä V-P, Lehtonen N, Pölönen P, Vepsäläinen J and Lappi O (2019) Flow Experiences During Visuomotor Skill Acquisition Reflect Deviation From a Power-Law Learning Curve, but Not Overall Level of Skill. Front. Psychol. 10:1126. (linkki)
Pro Gradu (Laudatur): Virtaava kehomieli – meditatiivisen liikkeen vaikutus itseraportoituun tunnetilaan ja flow-kokemukseen. (linkki)
Zhang Changwang: Tie terveyteen ja hyvinvointiin (2000), toim. Juha Leino ja Pasi Pölönen
Tarinaani psykofyysiseen harjoitteluun liittyen
Olen koko ikäni ollut kiinnostunut siitä, kuinka ihminen kykenee omalla tietoisella toiminnallaan lisäämään omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan. Olen harjoitellut yli 40 vuoden ajan kamppailulajeja, terveysliikuntamenetelmiä, meditatiivisia menetelmiä, tietoisuustaitoja, terapeuttisia menetelmiä, rentoutumistekniikoita ja mielenharjoittamisen taitoja. Lisäksi olen kouluttanut kaikkia näitä taitoja ja pitänyt terapia- ja valmennusvastaanottoa. Olen matkustellut ympäri maailmaa harjoittelemassa lukuisten eri opettajien johdolla. Kun halusin ymmärtää teoreettiselta kannalta kuinka ihminen toimii ja miksi erilaiset meditatiiviset kehomieliharjoitteet toimivat, lähdin yli nelikymppisenä opiskelemaan Helsingin Yliopistoon. Kognitiotieteen ja psykologian opintojen jälkeen pääsin myös tekemään tieteellistä tutkimusta, jonka johdosta ymmärrän näitä asioita paremmin.
Olen ollut aktiivinen harjoittelija, “elämäntapatreenari”, siitä lähtien, kun aloitin kamppailulajien harjoittelun teini-ikäisenä 70-luvun lopussa. Sain alkusysäyksen meditaation ja meditatiivisen liikunnan harjoitteluun 80-luvun lopussa asuessani Espanjassa. Olin tässä vaiheessa harjoitellut erittäin intensiivisesti kamppailulajeja kymmenen vuoden ajan, minkä johdosta olin saanut useita pahoja urheiluvammoja. Siksi etsinkin menetelmiä, joilla voisin parantaa itseäni sekä henkisesti että fyysisesti. Löysin paikallisen aktiivisesti toimivan meditaatioryhmän, johon liityin mukaan. Lisäksi tapasin vanhan kiinalaisen herrasmiehen, jolta opin taijin ja qigongin perusharjoitteita. Harjoittelin oppimiani liikuvia ja liikkumattomia meditaatiomenetelmiä päivittäin ja huomasin sen seurauksena voivani paljon paremmin.
Palattuani Suomeen vuonna 90-luvun alussa jatkoin edelleen meditatiivisia harjoituksia, vaikkakin päähuomioni oli edelleen kamppailulajeissa, joita harjoittelin ja opetin aktiivisesti. 90-luvun aikana mielenkiintoni kuitenkin liukui kohti meditatiivisia harjoituksia ja aloin osallistua Suomessa siihen aikaan järjestettäviin taiji-, qigong-, meditaatio- ja jooga ryhmien harjoituksiin. En ollut kuitenkaan täysin tyytyväinen saamaani opetukseen enkä kotiutunut mihinkään lajiin, tyyliin tai ryhmään, joten päädyin harjoittelemaan paljon itsekseni.
Eräällä amerikkalaisen taiji -opettajan leirillä kuulin ensimmäistä kertaa sisäisestä kiinalaisesta lajista nimeltä yiquan, ja kun leirillä teimme yiquan harjoituksia, kiinnostuin asiasta. Aloin harjoitella yiquania leirillä saamieni oppien mukaisesti päivittäin. Alkuvaikeuksien jälkeen huomasin harjoittelulla olevan todella voimakkaita positiivisia vaikutuksia kehooni, energiaani ja mieleeni. Intensiivinen yiquan -harjoitteluni alkoi muutamaa vuotta myöhemmin, kun Pekingiläinen yiquan mestari Zhang Changwang saapui Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 1998. Zhangista tuli vuonna 2002 virallisesti yiquan opettajani.
Yiquan
Olen Zhang Changwangin Tudi-oppilas. Kiinalaisen perinteen mukaan tudi-oppilas on perimyslinjaoppilas, “ovesta sisään astunut oppilas”, jolle opettaja opettaa lajin kaikki tasot, ja jonka tehtävänä on siirtää laji seuraaville sukupolville. Zhang otti minut tudi-oppilaakseen vuonna 2002 ja näin minusta tuli virallisesti neljännen sukupolven yiquanin edustaja. Tudi-oppilaaksi pääseminen oli minulle suuri kunnia. Kiinalaisessa kulttuurissa sosiaaliset suhteet hahmotetaan kungfutselaisittain perhe-metaforan kautta ja tämä pitää paikkansa myös perinteisissä kiinalaisissa kamppailulajeissa. Opettaja on “isä” ja oppilaat ovat hänen “poikiaan” (tai “tyttäriään”) ja molemmilla on omat velvollisuutensa ja oikeutensa. Olen tämän suhteen kautta päässyt kurkistamaan sisään kiinalaisen kulttuurin tapoihin ja maailmankuvaan, erityisesti Kiinan rikkaan kamppailuperinteen osalta. Tämän yhteyden kautta on ollut paljon helpompi ymmärtää laajemminkin itämaisen kamppailuperinteen kulttuurikoodeja, jotka länsimaalaiselle usein tuntuvat tuskastuttavan kummallisilta. Olen ollut hyvin onnekas yiquanin opiskelun suhteen, sillä joka vuosi kun Zhang saapuu vuosittaiselle Suomen vierailulleen, hän asuu luonani useita päiviä. Tämä mahdollistaa yksityisopetuksen, jolloin Zhang antaa minulle uusia harjoitteita ja vastaa kysymyksiin, joita harjoitteluni on kuluneen vuoden aikana nostanut esiin.
Taojooga ja qigong
Olin tehnyt jo 90-luvulta lähtien erilaisia oppimiani qigong-harjoitteita, mutta halusin viedä omaa harjoitustani syvemmälle tasolle. Kun luin taolaisen mestari Mantak Chian kirjoja, kiinnostuin hänen opeistaan ja niin vuonna 2001 matkustin ensimäistä kertaa Thaimaahan Mantak Chian retriitille Tao Gardeniin. Palasin samaan paikkaan uudelleen seuraavana vuonna kuukauden retriitille, jonka lopuksi Mantak Chialta myönsi minulle hänen Universal Healing Tao – systeeminsä opetusoikeudet. Jatkoin taojoogan opiskelua intensiivisesti koko 2000-luvun taojooga -opettaja Juan Li:n retriiteillä Euroopassa. Olen myös jatkanut aktiivisesti eri qigong tyylien harjoittamista ja tutkimista sekä kehittänyt omia qigong-sarjojani, kuten kurki levittää siipensä.
Lue lisää qigongista ja taojoogasta
Meditaatio
Olen opiskellut ja harjoittanut 30 vuoden aikana useista eri lähteistä tuleviä meditaatio perinteitä. Itselleni läheisimmät perinteet ovat non-duality perinteitä, joita löytyy Intiasta (kuten Advaita) , Kiinasta (kuten Chan), Tibetistä (kuten Dzogchen) sekä länsimaista eri opettajien opettamina.
Kamppailulajitaustani (historian siipien havinaa)
Olen ollut intohimoinen kamppailulajien harjoittelija aina siitä asti, kun aloitin teini-ikäisenä karaten harjoittelun vuonna 1979. Tämän yli neljänkymmenen vuoden aikana olen harjoitellut lukuisia kamppailulajeja, ollut monien taitavien (ja myös vähemmän taitavien opettajien) opissa sekä saanut harjoitella hyvin treenikavereiden kanssa. Olen myös ollut ammattimainen harjoittelija ja opettaja monia vuosia.
Vuosien saatossa suhteeni kamppailulajeihin on muuttunut useita kertoja. Teini-iässä syyt olivat erilaisia kuin kaksi-kolmekymppisenä ja taas nelikymppisenä syyt olivat muuttuneet. Nyt, reilusti yli viisikymppisenä ja monista vanhoista harjoitteluvammoista kärsivänä motivaationi on jälleen kerran erilainen, nykyisin kamppailuharjoittelu on lähinnä terveysliikuntaa ja luovaa toimintaa.
Kamppailulajiharjoittelu on hauskaa ja luovaa toimintaa, ja se on myös hyvä kunto- ja terveysharjoitus. Kamppailuharjoittelu, oikein ja älykkäästi tehtynä, pitää terveenä ja “nuorena”. Kamppailuharjoittelu on loistavaa harjoittelua ikääntymistä vastaan, se on hyvä harjoitusmuoto fyysisesti, emotionaalisesti, sosiaalisesti sekä aivoterveyden kannalta. En tiedä mitään muuta harjoitusmuotoa, jossa aivot joutuvat työskentelemään niin lujasti kuin kampppailuharjoittelussa (tanssi saattaa päästä lähelle).
Kamppailuharjoittelussa joutuu jatkuvasti huomioimaan mm. oman kehon asentoa ja rakennetta, pitämään keho rentona mutta vahvana, mittaamaan jatkuvasti etäisyyttä vastustajaan, lukemaan vastustajan kehonliikettä sekä visuaalisesti että tuntoaistin kautta, sopeuttamaan omaa tekemistä, liikumista ja positiota suhteessa vastustajaan, lukemaan vastustaja aikomusta, peittää oma aikomus hämäämällä sekä tietysti koordinoida kehoa ja suorittaa monimutkaisia ja fyysisesti haastavia tekniikoita samanaikaisesti kun vastustaja yrittää estää aikeesi.
Alla on lyhyt kuvaus kamppalulaji historiastani ja lajeista joita olen harjoitellut.
Karate ja kobudo 1979-1986
Aloitin kamppailulajien harjoittelun 1979 karatella ja kobudolla (karaten asetekniikat), joita harjoittelin aina vuoteen 1986 saakka. Tuohon aikaan Suomessa ei ollut kovin monta kampailulajia olemassa ja karate oli se “kova juttu”. Lisäksi 80-luvun alussa harjoittelin muutaman vuoden myös ju-jutsua, aikidoa, iaidoa sekä nyrkkeilyä ja escrimaa, joista lisää juttua tämän sivun lopussa.
Japani 1985
Vuonna 1985 lähdin karaten kotimaahan Japaniin harjoittelemaan kolmeksi kuukaudeksi.
Kickboxing – potkunyrkkeily
Benny “The Jet” Jet Center Los Angeles 1986 – 1988
Karate harjoitteluni aikana olimme harjoituskavareideni kanssa ottaneet vaikutteita potkunyrkkeilystä ja nk. full contact karatesta. Olin aloittanut nyrkkeilyn harjoittelemisen vuonna 1982 Viipurin nyrkkeilijöissä ja karate harjoittelumme muistutti jo semi-contact potkunyrkkeilyä. Kun olin saanut karatessa mustan vyön halusin viedä harjoitteluani kovempaan suuntaan ja päätin toteuttaa nuoruuden unelmani ja muutin 1986 USA:han harjoittelemaan potkunyrkkeilyä legendaarisen Benny “The Jet”in salille Jet Centeriin Los Angelesiin.
Benny oli sen ajan potkunyrkkeilyn supertähti ja nuoruuden idolini. Asuin L.A.:ssa ja harjoittelin Jet Centerillä kaksi vuotta 1986-1988. Jet Center oli tuohon aikaa potkunyrkkeilyn maailmanlaajuinen keskus, jonne sekä potkunyrkkeilyn että nyrkkeilyn ammattilaiset ja amatöörit tulivat. Lisäksi siellä harjoitteli ja vieraili lukuisia elokuva- ja tv-alan tähtiä. Sain oppia Jet Centerillä monelta potkunyrkkeilyn ammattilaiselta ja maailmanmestarilta: Benny Urquidez, Peter “Sugarfoot” Cunningham, Don “The Dragon” Wilson, Don Nakaya Nilsen, Rob kaman sekä Blinky Rodriques ja hänen vaimonsa (Bennyn sisar) Lilly Rodriquez. Lisäksi sain oppia raskaansarjan ammattinyrkkeilujältä Mike Hunterilta, joka oli parhaimmillaan rankattu 20 parhaan joukkon maailmassa. Unelmani oli ryhtyä potkunyrkkeily ammattilaiseksi, mutta harjoittelu oli kovaa ja sain useita pahoja urheiluvammoja. Lisäksi Suomessa saamani urheiluvammat uusiutuvat ja pahenivat ja niinpä ammatilaisura ei koskaan toteutunut, mistä olen tänä päivänä kiitollinen. Jet Centeristä saamani opit ja kokemukset ovat kuitenkin aina mukanani.https://www.youtube.com/embed/ZgGTP5Cevrs?feature=oembedBenny The Jet toiminnassa
https://www.youtube.com/embed/k3wg-C9D7kA?feature=oembedPeterin showmiehen persoonallisuus tulee tässä videossa hyvin esille
Valitettavasti minulla ei ole yhtään valokuvaa Don Wilsonista (aikana ennen kännyköitä kamera ei ollut aina mukana). Don harjoitteli usein Jet Centerillä, vaikka matkusteli ympäri maailmaa. Donin erikoisuus ottelijana oli erinomainen etujalankäyttö potkuihin, jonka hän oli oppinut Bill “The Superfoot” Wallasilta. Don oli hyvin mukava kaveri, jolla oli aina aikaa neuvoa kaukaa tullutta amatööriä.
Filippiiniläiset kamppailulajit escrima ja kali 1980-2000, 2018-
Aloitin escriman harjoittelun vuonna 1980, kun laji ensimmäistä kertaa rantautui Suomeen brittiläisen opettajan Jay Dobrin käydessä ensi kertaa Suomessa. Meitä harjoittelijoita oli vain kourallinen, alle kymmenen aktiivista harjoittelijaa. Saimme oppia kerran vuodessa kun Jay kävi meitä opettamassa. Sitten koko seuraavan vuoden ajan harjoittelimme niitä tekniikoita, joita Jay oli meille opettanut. Tämä olisi nykyään internetin aikakautena täysin mahdotonta. Opimme vain pienen määrän tekniikoita, mutta jauhettuamme niitä kokonaisen vuoden ajan, osasimme ne todella hyvin. Tällainen harjoittelutapa, jossa pientä määrää ydintekniikoita nk. “yliopitaan”, on itse asiassa hyvin perinteinen harjoittelumetodi, joka löytyy kaikista kamppailukulttuurista.
Vuonna 1985 amerikkalainen kali/jeet kune do/silat opettaja Cass Magda tuli ensi visiitille Suomeen. Hän oli Dan Inosanton oppilas ja hänen vuotuisten seminaariensa kauttaan Suomeen levisi Inosanto kali, jeet kune do sekä silat. Dan Inosanto on kuuluista kamppailulajiopettaja, jonka on vaikuttanut voimakkaasti monien lajien, kuten Bruce Leen Jeet Kune Do:n, kalin ja silatin leviämiseen. Myös Inosanto itse kävi Suomessa samoin kuin monet muutkin tähän klaaniin liittyvät opettajat kuten Larry Harsell, Erik Paulson, Tim Tackett sekä wing chun opettaja Nino Bernardo ja pentjak silat guru Paul De Thouares. Inosanton ja hänen oppilaidensa vaikutus harjoitteluumme oli hyvin suuri ja tyylimme vaihtui nk. Inosanto blendiksi. Aloimme myös kutsua harjoittelemaamme lajia kaliksi.
Hassuja yhteensattumia: olin tutustunut Erik Paulsoniin alunperin asuessani USA:ssa 80-luvulla, sillä hän oli hyvän ystäväni silloinen kämppäkaveri. Tuohon aikaan Erik oli vasta hiljattain aloittanut Inosanton ja kumppaneiden luona kalin/JKD:n harjoittelun. Alunperin hän harjoitteli tae kwon do:ta ja kun tapasin hänet, hän oli vielä pystyottelija. Olin hyvin hämmästynyt, kun tapasin hänet 90-luvun alussa Suomessa, jonne hän oli tullut Larry Harsellin kanssa vetämään seminaaria. Erik oli tänä aikana täysin muuttanut kamppailutyyliään ja nyt hän oli todella hyvä shootfighting/combat submission wrestling-ekspertti ja hän otteli ammattilaisena shooto-vapaaotteluita Japanissa. Nykyään hän on eräs maailman tunnetuimmista vapaaottelu valmentajista.
90-luvun alussa tapasin ensimmäistä kertaa myös englantilaisen kali/JKD opettajan Bob Breenin. Bob teki minuun suuren vaikutuksen ja lähdinkin pian hänen luokseen Lontooseen harjoittelemaan. Bobin vaikutuksesta oma harjoitteluni, varsinkin Kali, muuttui suoraviivaisemmaksi. Bob on taidokas opettaja ja suuremmoinen persoona, hän on helposti lähestyttävä ja hyvin kannustava opettaja. Viime vuosina hän on kehittänyt ja levittänyt omaa 4D-kamppailutyyliään.
Tapasin myös silat-mestarin Paul De Thouarsin, joka oli mm. Dan Inosanton ja Cass Magdan pentjak silat opettaja. Pentjak silat on eksoottinen indonesialainen kamppailulaji.
https://www.youtube.com/embed/ggecert0OfQ?feature=oembedKali näytös vuodelta 1995
Tein päätöksen lopettaa kali-harjoittelun vuonna 2000. Lopettamiseen oli kaksi syytä: ensinnäkin olin päättänyt sitoutua yiquan-harjoitteluun ja siihen paneutuminen vein kaiken aikani ja voimani. Toiseksi tunsin, että oma kehitykseni Kalissa oli pysähtynyt ja junnasin paikallani. Olen kuitenkin taas muutaman vuoden ajan harjoitellut filippiiniläisiä kamppailulajeja. Löysin niihin uuden innostuksen ja näkökulman HEMA:n kautta.
HEMA (Historical European Martial Arts)
Olin ollut kiinnostunut HEMA:sta jo muutaman vuoden kun 2015 löysin sopivan seuran ja liityin EHMS:ään. Tuohon aikaan siellä harjoiteltiin kahta lajia: saksalaista pitkämiekkaa sekä bolgnelaista miekkailua ja aloitin molempien harjoittelun. Pidin molemmista lajeista, mutta huomasin pian, että bolognelaisella miekkailulla oli paljon yhteyksiä harjoittelemaani kaliin. Pääsin myös harjoittelemaan yksityisesti bolognelaisen miekkailun pääopettajan Ilkka Hartikaisen kanssa. Teimme diilin, jonka olen tehnyt monesti aikaisemmin eri lajien opettajien kanssa: hän opetti minulle bolognelaista miekkailu ja minä hänellä kalia.https://www.youtube.com/embed/a9xDHa2siaA?feature=oembedBolognese miekkailun harjoittelua Ilkka Hartikaisen johdolla
Harjoittelin EHMS:ssä pari vuotta ja löysin HEMAsta monia elementtejä, jotka olivat puuttuneet omasta kali-harjoittelustani. Nyt pyrin yhdistämään niitä omaan kali-harjoitteluuni.
Vapaaottelu – Mixed Martial Arts
Harjoittelin kolme vuotta vapaaottelua ennen kuin lajilla varsinaisesti oli edes nimi tai laji oli rantautunut laajemmin Suomeen. 90-luvun puolessa välissä ensimmäisen UFC:n innoittamana Jarmo Haimakainen keräsi ympärilleen pienen joukon eri kamppailulajien harjoittelijoita, jotka alkoivat tutkia ottelutapaa, josta myöhemmin muovaantui vapaaottelu. Erityisesti he tutkivat mattokamppailua, joka oli siihen aikaan vielä lähes tuntematonta. Minäkin liityin mukaan tähän joukkoon. Minulla oli kyllä paljon kokemusta pystyottelusta, mutta olin täysi noviisi mattokamppailun suhteen. Pyörin kuitenkin porukan mukana kolmisen vuotta, kunnes huomasin, että vanhojen urheiluvammojeni johdosta tällainen harjoittelu on viisainta lopettaa. Haimakainen voitti myöhemmin pohjoismaiden vapaaottelumestaruuden Finn Fightin vuonna 1998.
Yiquan 1998 –
Vaikka opetankin yiquania pääasiassa psykofyysisenä terveysliikuntana, yiquan on myös kamppailulaji. Yiquanin kuvaileminen kamppailulajina on kuitenkin hankalaa yiquania tuntemattomalle kamppailijalle. Mielestäni yiquan kamppailulajina antaa kaikkein eniten sellaisille henkilöille, jotka ovat aikaisemmin harjoitelleet jotain muuta kamppailulajia vuosikausien ajan. Silloin yiquan voi antaa sellaista mentaalista ja kehollista voimaa, rakennetta ja elävyyttä, mitä useimmissa lajeissa ei tietoisesti harjoitella, eikä niissä ole olemassa progressiivista harjoitusmenetelmää näiden ominaisuuksien kehittämiseksi. Yiquan nimittäin kehittää koko kehon koordinoitua yhtenäisvoimaa ja kykyä saada tämä koko kehon voima räjähtävän nopeaan liikkeeseen. Tällainen kehollinen kyky on hyödyllinen kamppailulajeissa laijsta riippumatta. Yiquan voimistaa hermostollista signalointia, hermoittaa ja optimoi kehon liikkeitä ja luo kehoon yhtenäisen kinesteettisen ketjun. Se ikään kuin “turbobuustaa” kehon toimintaa. Tämän lisäksi yiquanissa on muutama kamppailullinen elementti, jotka ovat vielä suureksi osaksi tuntemattomia tai ainkin huonosti tunnettuja kamppailulajin maailmassa. Yksi tällainen on kyky tuottaa voimaa hyvin lyhyeltä etäisyydeltä esimerkiksi lyöntiin. Bruce Lee teki tunnetuksi kolmen tuuman ja yhden tuuman lyönnin. Kyse on samankaltaisesta asiasta, joskin yiquanissa se tehdään eri tavalla kuin mitä Bruce Lee sen teki.
Yiqunin harjoittelumetodit, kuten seisomisharjoittelu, ovat outoja eivätkä ne helposti aukea ulkopuolisille, joilla ei ole omaa kokemusta asiasta. Vanhan sanonnan mukaan seisomisharjoittelua täytyy tehdä sata päivää ennen kuin alkaa ymmärtää mistä on kysymys. Sadan harjoittelupäivän jälkeen vaikutuksen kokee omassa kehossaan, joten asiasta ei ole enää epäselvyyttä. Itse huomsin tämä ilmiön, kun olin harjoitellut yiquania säännöllisesti useamman kuukauden. Sparrissa treenikaverini ihmettelivät, mitä olen oikein tehnyt, kun minua oli vaikeampi viedä alas kuin aikaisemmin. Kun kehon rakenne lujittuu ja juurtuu, on myös vastustajan hankalampaa rikkoa tasapainosi. Huomasin myös, että sparratessa aika ikäänkuin hidastui, vastustajan hyökkäykset näyttivät hitailta ja liikkeet “sähköttäviltä”. Kun hermoston kognitiivinen toiminta nopeutuu, myös aistit terävöityvät.
0 Comments